Kohti uusia pettymyksiä.

Mä mietin pitkään kirjoitanko mä tätä postausta vai en. Nyt kuitenkin tuijotan ruutua ja mietin miten tähän päädyttiin. Mun pitäisi olla helpottunut ja iloinen mutta olen ihan palasina miettien mitä hittoa mä teen. Ensi kuusta lähtien mä asun lapseni kanssa yksin ja lapsen isä muuttaa pois. Vielä vuosi sitten en kuvitellut että tilanne olisi nyt tälläinen. Ehkä me kasvettiin erillemme, ehkä mä vaadin liikoja aikuiselta ihmiseltä ja ehkä toista ei vaan oikeasti kiinnosta. Me selvittiin monista ongelmista, pakkohan se oli kun lapsi sai alkunsa kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Ensi kuussa oltaisi oltu kaksi ja puoli vuotta yhdessä.. Tästä me ei vaan enää selvitty.

Viimeiset puolivuotta mä olen ollut sietokykyni rajoilla ja se johti siihen että ilmoitin haluavani että mies muuttaa muualle. Mä olen ihan helvetin pettynyt ja surullinen että kaikista yrityksistä huolimatta mä jouduin tehdä sen päätöksen. Kaikki ne lupaukset ja rakkauden vannomiset ei enää merkinnyt mitään. Niinkuin joku viisas on sanonut että ei ne sanat vaan ne teot.

Mä haluaisin olla onnellinen, että mua arvostettaisi mun omassa kodissa siitä mitä mä teen ja ei olisi sellaista oloa että mä olen kynnysmatto. Matto jonka yli voidaan kävellä, valehdella ja tehdä lupauksia joita ei aiota pitää. Siihen kyllästyy ja alkaa miettiä miksi mä yritän yksin? Sitten lopulta sitä vaan luovuttaa.

Mä uskon että pärjään hyvin Aadan kanssa, olenhan mä tähänkin asti pärjännyt jopa kipujen ollessa pahimmillaan. Nyt mulla on lääkitys, mua tutkitaan ja kohta alkaa edes terveysongelmat selvitä.
Huomenna täytyy soittaa lastenvalvojalle, sossuun ja uusia asumistuki. Ja ruveta etsimään sänkyä, sohvaa, läppäriä ja telkkaria.

Mitäs meille?

 Pieni blogitauko oli taas paikallaan. Selvisin fysiatriselta hengissä ja menin mökille rentoutumaan kolmeksi päiväksi sen jälkeen Aadan ja mummin kanssa :) Sit on ärsyttänyt tällä viikolla kaikki mahdollinen ja varsinkin sokerilakko. Tarkoitus oli olla mökillä pidempäänkin mutta tultiinkin jo maanantaina kotiin kun Aada ei tykännyt nukkua mökillä niin ei viitsinyt kiusata toista sen pidempään.

Matka meni kuitenkin hyvin mökille. Lähdettiin aamupäivästä viikko sitten perjantaina. Aada jaksoi istua turvaistuimessa hereillä hienosti. Pysähdyttiin Riihimäen Abc:lle syömään matkanvarrella. Minä ja mummi syötiin hesessä hampurilaiset ja Aada sai Abc:ltä muusia ja lihapullia joka olisi kyllä kaivannut jotain kastiketta. Aada söi kuitenkin osan kuivuudesta huolimatta ja joi hienosti mukista ihan itse :) Käytiin vielä Kirjapörssissä Aadan kanssa valitsemassa mökille luettavaa, Aada valitsi ihan itse hyllystä kirjan itselleen. Meinasi tosin juosta liikkeestä ulos kirja sylissä ettei vaan kukaan ota sitä pois :D Loppumatkakin sujui hyvin vaikka pysähdyttiin vielä ruokakaupassa Lopella ja Aada alkoi olla väsynyt.

Ruokatauko Riihimäellä

 Aada viihtyi päivisin mökillä hyvin. Päiväunet nukkui nätisti pihalla ja muuten oleskeltiin sisällä kun piha oli ihan jäässä. Mä sain vähän levätä kun mummi hoiti melkein kokonaan Aadan :) Meillä oli mummin kissat mukana joista riitti hupia Aadalle, neiti kävi halimassa Vilppua ja osallistui kissojen ruokintaan.
 Basti raukka ei paljoa alakerrassa viihtynyt Aadan läsnäollessa, vaikkei Aada ikinä ole mitään sille tehnyt niin silti se aristaa Aadaa. Basti sitten söi ruokansa jääkaapin päällä ja sinkosi yläkertaan aina kun näki Aadan. Piukulta löytyi yllättävän hyvät taaperon sietokyvyt kun se makoili rauhassa sohvan selkänojalla niin Aada kävi tönäsemässä sen alas siitä ja meni perässä lattialle, sitten kun Piuku meni kissanpesään niin Aada rupesi kantamaan sitä siinä pesässä ja raahasi sitä perässään :D Lopulta kyllä Piuku luovutti ja Aada meni pesään istumaan..

Yöt ei tosiaan mennyt ihan putkeen. Makkarin ovea ei pystynyt pitämään auki että olisi tullut vähän valoa huoneeseen ja Aada itki ihan hysteerisenä. Otettiin sitten otsalamppu yövaloksi sängyn alle ettei ole ihan pimeää ja se auttoi vähän. Ekana yönä nukahti myöhään lopulta matkasänkyyn mutta loput yöt nukkui mun vieressä sängyssä :) Toivottavasti seuraava kerta menee vähän paremmin että voidaan olla pidempäänkin.

Kotona ollaan sitten ulkoiltu ahkerasti. Aada on keksinyt kuralätäköt pihalla joten uusille kurahousuille tulikin käyttöä! Ensin ajattelin että turhaan mä niitä haalarin päälle vedän kun tolla Polarn O pyretin haalarilla voi vaikka istua kuralammikossa ja se pitää vettä. Tulin toisiin ajatuksiin eilen kun käveltiin kauppaan ja Aada heittäytyi isoon lammikkoon mahalleen.. Haalari oli ihan kurassa ja kun Aadaa pitää nostaa välillä syliinkin ja saada puhtaana päiväunille ulos niin totesin että ne kurahousut on jalassa tästälähtien :D Eilen tosiaan oltiin ilman rattaita kauppareissulla ja tänään Aada käveli menomatkan kauppaan ihan itse vaikka mulla oli rattaatkin mukana. Oli kätevää kaupan jälkeen ottaa kurahousut pois ja laskea rattaisiin puhdas lapsi nukkumaan peiton sisälle.

Aadalle pitäisi varata neuvolaankin aika, tässä kuussa mun lapseni täyttää jo puolitoistavuotta :) Ihan uskomatonta kuinka iso tuo tyttö jo on. Aada ei vielä puhu selvästi mutta ymmärretään silti toisiamme ihan hyvin. Aada ymmärtää jo tosi hienosti puhetta ja osaa yhdistää jonkun sanan tiettyyn asiaan. Jos kysyy että pestäänkö hampaat tai mennäänkö suihkuun Aada suuntaa kylppärin ovelle innoissaan, maitoa se pyytää niin että selittää kauhean tomerana jotain ja osoittaa keittiön ovea, sitten kun oven avaa ja menee keittiöön niin Aada menee jääkaapille osoittamaan maitotölkkiä ovessa.

 Aadasta on myös tullut aika tempperamenttinen mikä on välillä tosi raivostuttavaa ja välillä jo vähän huvittavaa. Tänään oltiin pesemässä hampaita ja Aada halusi koko ajan roikkua lavuaarilla huuhtelemassa hammasharjaa pesun jälkeen. Sit kun minä julma äiti totesin että nyt riittää ja mennään laittamaa yöpuku päälle niin Aada aloitti kauheat itkupotkuraivat ja jäi huutamaan vessan ovea vasten. Yöpuku heiteltiin pitkin olkkaria koska kiukutti ja tampattiin jalkaa lattiaa vasten hyvin surkeena. Toi hampaidenharjaus ja suihkussa käynti on aina itkun aiheuttava tapahtuma koska suihkussa ei voi olla ikuisesti vaikka taapero sitä mieltä onkin.

Onneksi suurimman osan ajasta Aada on tosi hauskaa seuraa. Mummin kanssa opetettiin Aadalle kättelyä sanomalla päivää ja nyt Aadan monta kertaa päivässä tulee käsi ojossa sanoen pääpää. Aada tykkää edelleen kauheasti kävellä eikä tykkää istua rattaissa. Lähikauppa on suunnilleen 800metrin päässä jossa on helpompi nykyään käydä kävellen. Kaupassa se istuu sitten jo mielellään ostoskärryissä ja takaisin tullessa jaksaa vielä kävelläkin. Jatkossakin aion antaa Aadan kävellä ulkona niin paljon kun vaan haluaa niin jaksaa sitten isompana liikkuakin. Mun mielestä on mukavampaa käydä pienillä reissuilla ilman rattaita niin on molemmat kädet millä paimentaa tota jokapaikkaan sinkoilevaa taaperoa, päiväunien aikoihin vaan pitää olla rattaat mukana. Jossain vaiheessa varmaan pitää alkaa opettaa Aadaa nukkumaan sisällä päiväunet kun alkaa makuutila loppua kesken yhdistelmissä ja matkarattaissa.

Mulla on aika magneettikuviin tän kuun lopussa ja huhtikuun alussa toivottavasti saan jo diagnoosin. Kivut pysyy kurissa lääkkeillä ja venyttelyllä vaikkei ne kokonaan viekään kipua pois. Panacodit pitää kuulemma vaihtaa mielummin unilääkkeisiin kun sanoin ettei niillä ole muuta vaikutusta kun rupeaa vähän väsyttämään. Alkaa vaan tää lääkkeiden popsiminen kyllästyttämään mutta kokeilin yksi päivä viivästyttää Arcoxian ottamista aamupäivällä ja kipu alkoi olla jo aika hirveetä. Eli Arcoxia pitää ainakin selkärangan ja lonkkien kipupisteet kurissa :)

Kauhea makeanhimo!

Mun ensimmäinen päivä ilman sokeria on ohi! Päivällä oli ihan tajuton päänsärky, ärsytti kaikki ja koko ajan on nälkä ja tekis mieli napostella jotain. Selvisin kuitenkin. Oon vetänyt smoothieta, banaania, appelsiinia, syönyt jopa lämpimän ruoan puoliväkisin, porkkanaa ja juonut paljon vettä. Silti tekee ihan tajuttomasti mieli kaikkea karkkia, suklaata, leivoksia yms.

Oon tänään mietiskellyt mistä kaikesta mä tulen nyt sitten loppujen lopuksi luopumaan. Sokeriahan on joka puolella ja pystyykö sitä vältellä niin hyvin kun kuvittelee. Oon mielessäni tehnyt listaa asioista mitä en aio kaataa kurkkuuni tässä sitten pariin vuoteen :D

• Karkit
• Suklaa
• Keksit, pullat yms
• Limsat
• Energiajuomat
• Kaupan mehut
• Jääteet
• Jäätelö
• Murot
• Jugurtti

Listasin kaikki ilmeisimmät sokeripommit ylös. Tovi menee vielä perehtyä kunnolla kauppareissuilla asioihin. Mä olen nirso ruokavalioni kanssa onneksi jo valmiiksi.

Pastat ja riisin mä yleensä olen ostanut jo tummana versiona, leipää en juurikaan syö koska se on pahaa, tykkään keitoista ja mua ällöttää raskaat ruoat. Jos olisi varaa voisin syödä aina vaan salaatteja, keittoja ja paljon hedelmiä. Mä en tosin saa yksinäni päättää mitä meillä syödään koska parisuhteessa on aina se toinenkin osapuoli joka sit taas tykkää monista ruoista mistä mä en. Tai sit aletaan syödä eri ruokaa :D

Teki mieli, jäi juomatta koska sokeri :D

Mun tavoitehan tässä kaikessa on yrittää elää terveellisemmin ja olla paremmassa kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Vielä teini-ikäisenä mä urheilin paljon ja mun tulevaisuuden tavoite oli olla pesäpalloilija. Sitten mä sairastuin ja sillä tiellä ollaan edelleen 23-vuotiaana. Jos mä pystyisin seuraavana synttäripäivänä katsomaan peiliin ja olla tyytyväinen itseeni. Yksinkertaisesti mulla ei ole työkyvyttömänä muutakaan tekemistä lapsen hoidon ohella kun yrittää alkaa huolehtia itsestäni. Mä haluaisin pystyä juoksemaan esimerkiksi meidän juna-aseman ympäri, käymään pitkillä hölkkälenkeillä kuulokkeet korvilla ja tekemään niitä perkeleen vatsalihasliikkeitä, edes sen yhden ;)

Kiva päivä kuitenkin ollut vaikka rakas lapsukainen  onkin ollut suoraan sanottuna ihan kauhea kiukuttelija puolet päivästä. Mun isäpuolikin kävi iltakahvilla kun Kona oli töissä. Mä sain appelsiineja ja päärynää tuliaisina :D Huomista odotellessa kun Konalla on aamuvuoro ja joudutaan heräämään pari tuntia ennen kun yleensä.. Selkään on taas tänään sattunut paljon vaikka oon tänään käynyt kävelyllä ja venytellyt.

Huomenna alan tekemään ostoslistaa mitä kaikkea voisi ostaa naposteltavaksi mua varten. Joku vinkkasi mulle myös raakasuklaasta mikä on ilmeisesti terveellinen vaihtoehto johon voisi tutustua.

828 päivää!

 Mä olen aina rakastanut karkkia, suklaata, pullaa, leivoksia you name it. Pelkästään yhdellä pikaisella kauppareissulla olen ostanut pari lakritsipatukkaa ja suklaapatukkaa. Sokeripitoisiin syötäviin ja juotaviin menee siis kuukaudessa rahaa ihan mukavasti. Mä olen mielummin mässännyt karkkia ja jättänyt lämpimän ruoan syömättä. Pellillinen mokkapaloja häviää hyvin nopeasti kun sillä ollaan korvattu päivän ateriat. Nyt se on loppu!

 Ihme kyllä mä en ole ylipainoinen! Kroppa on kyllä turvonnut ja erittäin huonossa kunnossa näin monen sairastamisvuoden jälkeen. Peilistä ei katso se vanha iloinen itseensä tyytyväinen Carina vaan sieltä katsoo itseään häpeävä väsynyt isoihin vaatteisiin verhoutunut Carina. Mä olen antanut kivuille vallan, luovuttanut, synnyttänyt lapsen ja saanut syyn saada itseni kuntoon.

 Nyt kun olen viimeiset pari kuukautta löytänyt vertaistukea reuman sairastajista ja etsinyt tietoa kaikesta mahdollisesta reumaan liittyvästä olen törmännyt lukemattomiin keskusteluihin ruokavalion tärkeydestä. Jotkut asiat saattaa pahentaa oireita kuten sokeri, viljat, maito, punainen liha jne.
Jos mä pystyn tehdä jotain vähentääkseni kipuja ja samalla motivaatiolla yrittää alkaa elää terveellisemmin niin mä ryhdyn siihen. Mä en jaksa tätä oloa enää, kivut mä siedän hammasta purren ja huumorilla mutta se huumori loppuu vaatteita sovittaessa ja jumpatessa.

 Mun täti avusti mua eilen venyttelyissä ja opasti eri treeniliikkeitä mitä pystyisin tehdä. Mä jopa pystyin tehdä niitä liikkeitä, sen verran Arcoxiat on auttanut nyt kuukaudessa. Liikkuvuus on kuitenkin todella surkeaa ja vasen lonkka taipuu todella huonosti. Sinnikkäästi vaan jatkaa niin ehkä mä muutaman kuukauden päästä saan jo vähän lihaksia selkään pitämään sitä kasassa. 

 Mä aion aloittaa nyt elämäntaparemontin ensimmäisenä sokerista. Siitä luopuminen tulee tuottamaan varmasti tuskaa. Sitten se toiseksi hankalin joka on tupakointi. Hankalinta tästä vielä tekee puoliso joka tuskin luopuu kummastakaan.

Huomenna aion ottaa vähän kuvia joita sitten verrata myöhemmin onko mitään muutosta tapahtunut.

Torstai

Eilen lähdettiin heti aamupäivästä Myyrmanniin ostoksille ja hakemaan mun kuukauden lääkesatsia apteekista. Mua rupesi kauheesti naurattaa että miltäköhän narkkarilta mäkin näytän kun heti apteekin ovista päästyäni avasin paketin ja otin pillerin naamaan ja huokaisin :D Sinne meni taas 44euroa alle kuukauden lääkkeisiin. Onneksi näköjään sossusta korvaavat mun lääkkeet, lähetin ekan kerran kuitteineen lapun sinne lääkkeistä kun totesin että jos mun lääkkeet kuukaudeksi maksaa noin 50euroa niin se on aika paljon mun äitiysrahoista.

 Mä rakastan kulmakonditorion katkarapuleipiä joten sinne oli pakko päästä juomaan aamukahvit ja syömään sitä leipää :)
Paikan päällä sitten osoittautui ajoitus huonoksi koska siellä oli neljä ihmistä lapsineen ennen meitä ja kaikki syöttötuolit oli varattu. Sitten vaihdeltiin sylejä ja yritettiin syödä vuorotellen ja juottaa Aadalle smoothieta. Ei ollut niin nautinnollinen aamupala ulkona mitä piti olla :D

Aada löysi leikkipaikan mistä ei olisi halunnut poistua sitten millään!

Aadan älyttömän suloinen reppukin pääsi mukaan :)

Aada sai tommosen hyljerepun myöhäisenä joululahjana ja keksin sille heti käyttöä. Siinä on pieni tasku mihin mahtuu just vaippa ja vaihtovaatteet reissuille. Siinä on myös kahva niin siitä voi taluttaa tota vauhtihirmua niin ettei se juokse kaikkien vieraiden ihmisten syliin :)
Pikakahvittelujen jälkeen mä halusin kierrellä vaatekaupoissa mutta Aada halusi jäädä leikkimään noilla laitteilla. Se oli ihan älyttömän haltioissaan ja yritti kiivetä kyytiin. Kona sitten jäi vahtimaan Aadaa laitteiden kyydissä ja mä kävin katsastamassa vaatekauppojen tarjonnasta, en kylläkään löytänyt mitään pakko saada :) Kun tulin takaisin Aada oli edelleen ihan täpinöissään ja alkoikin parkumaan kun napattiin syliin ja ajateltiin jatkaa matkaa :D Mä löysin Aadalle Br-leluista paketin missä oli kaksi marakassia! Korvat kiittää.

Citymarketista Kona osti Aadalle keittiön, pitkään on tuntunut siltä että se saattaisi jo sellaisesta tykätä. Mä olin haaveillut Brion puisesta hellasta tai ikean keittiöstä mutta tuo nyt oli alennuksessa ja ajaa asiansa. Aada ainakin tykkää ihan kauheasti siitä, hellasta kun painaa keskeltä siitä kuuluu veden kuplimista ja paistoääniä :D Kaikki pienimmät ja terävimmät osat otin talteen ettei satu mitään. Ehkä se into siitä laantuu jossain vaiheessa, nyt Aada on koko ajan mennyt pitkin kämppää joku kippo kädessä ja tekee soppaa. Tänään se haki olkkarista nuken ja vei sen makaamaan lampaantaljalle hellan viereen ja juotti sitä <3 Sitten tämä pieni tyttö otti pyyhkeen ja peitteli nuken nukkumaan!

Uuden keittiön kimpussa :)

Aterinten esittelytuokio

 Mä kävin vielä keskustassa eilen Aadan päikkäreiden jälkeen. Näin Viiviä ja kierreltiin keskustassa kauppoja. Kävin Polarn O Pyretillä hypistelemässä uusia vaatteita ja Name Itiltä ostin (taas) yhden trikoopipon Aadalle, joka muuten hukkui illalla kiitos Aadan.. Ehkä se jostain tulee vastaan vielä :D

Aika värjätä hiuksia?

 Ulkona on taas ollut kamalan jäistä, käytiin tänään Lidlissä mutta muuten ollaan oltu vaan sisällä ja sen on kyllä huomannut Aadasta. Se on juossut täysiä ympäri kämppää, tehnyt tuhmuuksia, kolhinut itseään ja kiukutellut. On se toki leikkinyt paljon keittiölläkin ja muilla leluilla mutta tuntuu ettei se virta lopu ikinä jos ei ulkoilla edes sitä kertaa päivässä kunnolla. Pomppi pinnasängyssä eikä meinannut millään nukahtaa kunnes vasta joskus kymmenen aikoihin.
Mulla on koko päivän särkenyt koko selkä niskasta alaselkään asti. Ei mitenkään pahasti mutta jos koskee tai nojaa johonkin kovaan niin sitten sattuu. Mutta liikunta kun tekisi hyvää ja kaikki on ihan jäässä ja joutuu kököttää sisällä niin hulluksihan tässä alkaa tulla.
Ostin apteekista itselleni rautatabletteja ja omega3 kapseleita, ajattelin että rauta voisi tehdä ihan hyvää kun mä tiedän että mun hemoglobiini on ollut aina huono, nyt on viimeaikoina tuntunut siltä että varmaan aika alhaisissa lukemissa on jälleen. Katsotaan jos nää auttais vähän tätä yleisolotilaa.

Aurinko paistaa!

Tänään olikin aivan ihana ilma eikä pakkasesta tietoakaan. Kona lähti melkein heti aamusta työhaastatteluun ja me jäätiin Aadan kanssa hetkeksi kotiin. Laitoin Aadalle netflixistä Teletapit pyörimään ja hörpin rauhassa aamukahvini kun lapsi kiljui ja pomppi telkkarin edessä hetken aikaa :) Aadasta myös kuoriutui pieni siivousapulainen kun oppi laittamaan pyykinpesukoneen päälle ihan itse. Luukku kun oli raollaan niin tää avasi sen ja nosti pyykkikorista omat housunsa sinne, yritti laittaa luukun kiinni ja painoi start nappulaa. Onneksi luukku ei kuitenkaan Aadan voimilla mennyt kokonaan kiinni niin ei tarvinut yhtiä housuja vaan pestä. Annoin Aadalle sitten lisää pyykkiä ja laitoin pesuaineet. Sitten kun koneessa oli tarpeeksi pyykkiä näytin miten luukku menee kiinni ja annoin luvan painaa uudestaan päälle. Näin meillä sitten asuu pieni pyykkääjä. Potta on koneen vieressä niin vietettiin sitten hetki katsoessa kun kone pyörii, neiti istui tyytyväisenä potalla :D

Aamupäivästä lähdettiin ulos vaunujen kanssa, käytiin kiertämässä juna-asema ja käveltiin siitä sitten lähikaupalle kun Konakin oli jo tulossa kotiin päin. Aada käveli taas hyvin reippaasti pitkiä matkoja ja mä nautin auringonpaisteesta. Aada veti raivarit mulle kun yritin pakottaa sen pitää aurinkolaseja päässä, ei sitten pidetty niitä kovin pitkään.. Jokaiselle vastaantulialle vilkutettiin ja sanottiin heeeiiiii naama virneessä, jokainen lumipaakku tiellä tutkittiin tarkasti ja pällisteltiin kaikki mahdollinen läpi. Meillä meni varmaan tunti viidentoista minuutin matkaan :D Kauppareissun jälkeen Aada nukahti just ennen kun päästiin omaan pihaan. Saatiin syödä ja juoda kahvia rauhassa hetken aikaa.

Päikkäreiltä heräsi yllättävän iloinen lapsi vaikkei unimäärä ollut varmaan kun tunnin. Ruoka tosin ei edelleenkään maistunut kunnolla. Saatiin siivottua kämppä Aadan avustuksella, otettiin neidille oma roskakori mihin se sai tiputtaa roskia, pyykkikoriin se sai kerätä omia vaatteitaan ja rätillä sai pyyhkiä mitä ikinä halusi. Tämä kaikki koska siivoamisesta ei tule yhtään mitään kun Aadalla on suunnaton kiinnostus kaikkeen mitä me tehdään ja sit se raivoaa jalan juuressa jos ei saa osallistua. Nyt lapsi pysyi tyytyväisenä ja kämppä on siisti. Auttoi vielä pesemään toisen koneellisen pyykkiäkin :)

Siivousten jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä koko porukka kun Aadaa alkoi ahdistamaan sisällä. Nalankin kanssa kävely on huomattavasti mukavampaa kun vaihdoin pannan valjaisiin. Kävelee paljon nätimmin eikä kisko koko ajan.

Loppuilta menikin mukavasti Aadankin osalta, ehkä pieni raitisilma teki hyvää. Kona teki meille ruokaa, katsottiin Emmerdale ja mä kävin Aadan kanssa suihkussa. Suihkusta poistuminen ei tällä kertaa aiheuttanut raivokohtausta mikä oli ihan mukavaa vaihtelua :D

Paras juttu tänään oli kuitenkin postilaatikkoon tippunut kirje, kutsu Peijakseen Fysiatrian poliklinikalle. Mulla on aika 25.2! Vihdoinkin. Huomenna mä pääsen hakemaan lisää lääkkeitä ja pärjään siihen asti ellei kivut pahene. Sain myös kipu- ja oirekyselyn Peijaksesta johon mun pitäisi yrittää vastata.

Onneks toi piirros on vaan viim 7päivän aikana, voisi muuten olla aika punainen ukko.

Mä alan nyt perehtyä Kanta.fi sivuun ja tutkimaan mun potilastietoja mitä vaan löytyy :)

Hetken huokaus

 Viikonloppuna meinasi iskeä pieni paniikki kun otin yksi aamu lääkkeitä ja tajusin että tiistaina loppuu Arcoxiat ja tänään Panacodit. Tänään vietin sitten periaatteessa ihan turhaan terveyskeskuksessa kolme tuntia. Menin sinne koska selässä on pahoja kipupisteitä, haittaa nukkumista ja tiettyjä liikkeitä. Lonkat ja selkäranka on nyt pysynyt muutamaa päivää lukuunottamatta kuukauden kivuttomina. Lääkäri vaan paineli selkää ja päätyi lopputulokseen että ei se varmaan mitään vakavaa ole, SI-nivelet varmaan tulehtunut.
 Fysiatrisella kuulemma melko varmasti joudun magneettikuvauksiin ja siellä saan kunnon diagnoosin ja parempaa tietoa. Vähän jäi mietityttämään miksei ne laita mua nyt jo lähetteellä kuvauksiin niin että kuvat olisi otettu jo kun menen fysiatriselle. Nyt on sitten reseptillä Arcoxiaa pari pakettia ja Panacodeja paketti. Sit kun puhuttiin noista nykyisistä kivuista ja lääkeyhdistelmistä mitkä ei ole toiminut niin sain käskyn ottaa vielä Paratabs tai Panadol 1g mitä mulla oli jäljellä. Katsotaan auttaako yhtään, yhdistelmänä näiden kaikkien kuulemma pitäisi saada mulle kivuttomampi olo.

Tv:n orja

Viimepäivät on kuitenkin mennyt ihan mukavasti. Ollaan vaihdettu kokonaan järjestystä kotona! Mä olen paljon tyytyväisempi nykyiseen, ainoa miinuspuoli on että Aada on koko ajan sohvalla. Mun idea tässä järjestyksessä oli ettei tarvisi joka päivä laittaa sohvaa kasaan ja levittää uudestaan kun menee nukkumaan. Ehkä se joskus oppii ettei sohvalla kannata juosta aivot narikassa :D

Aadalla on taas joku hammas vaivannut ja ollaan kiukuteltu yöunista. Meinasi jo epätoivo iskeä kun muutaman illan Aada on tarrannut mun kaulaan kiinni kun mikäkin apinanpoikanen ja roikkunut siinä. Sitten kun laittanut pinnasänkyyn niin ryntää halimaan mun kättä kun yrittää peitellä sänkyyn. Pari iltaa olen sitten istunut pinnasängyn vieressä ja odottanut että Aada nukahtaa. Tänään suostui mennä nukkumaan jo ilman mua :)

 Launtaina käytiin meidän lähikaupassa mummin ja Aadan kanssa ilman vaunuja mukana. Aada käveli ja välillä istahti pulkkaan. Mä vihaan käydä kaupassa vaunujen kanssa yksin kun pitää jaksaa kantaa ostoskoria ja työntää vaunuja. Ei siinä mitään jos se ei sattuisi mutta tuntuu että semmosten kauppareissujen jälkeen pari päivää menee toipuessa. Nyt jätettiin pulkka oville ja Aada ostoskärryihin istumaan ja muutama kilo tavaraa ei tehnyt edes tuskaa. Aada nyt tuskin vielä hetkeen jaksaa koko matkaa kävellä mutta yllättävän paljon se iloisena tepastelee kun kauppaan on kuitenkin se 800metriä matkaa. Hidasta touhuahan se Aadan kanssa on kävellä kun se jää ihmettelemään kaikkea ja juoksee vieraiden ihmisten perässä.

 Mä oon kuluttanut pari iltaa Ikean sivuilla haaveillen kaikesta mahdollisesta. Muutama asia sieltä pitäisi kyllä käydä hakemassa kunhan pystyy :) Sit varmaan tällä viikolla pitäisi hakea apteekista rautaa ja jotain vitamiineja. En tiedä onko tää kauhea väsymys lääkkeistä johtuvaa vai onko mulla hemoglobiini taas todella alhainen, tai sitten molempia. Ihan sama kuinka hyvin nukkuisi yöt niin väsyttää silti koko ajan.